Miksi haluan lääkäriksi?

Sain "blogihaasteen" Lääketiedettä ja Laiskottelua blogin Tohtori Krabolalta. Haasteessa kysellään lääketieellisessä opiskelevilta, sinne hakevilta tai jo valmistuneilta syitä, miksi haluaa lääkäriksi.

Olen monesti tämän luku-urakan aikana miettinyt syitä miksi haluan lähteä moneksi vuodeksi opiskelemaan lääkäriksi, enkä vain suorita lähihoitajan tutkintoa, jota olisi enää vain 1,5 vuotta jäljellä, valmiiksi ja työskentele sillä alalla. Nämä vaihtoehdot olivat kyllä hyviä ja kiteyttivät jopa yllättävän hyvin ne syyt miksi haluaisin joskus vielä olla lääkäri!

Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?

1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.

2) Koska olen Jumalasta seuraavana.

3) Tämä on kutsumusammatti.

4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.

5) En keksinyt muutakaan.

6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.

7) Äiti käski.

8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.

9) Haluan Nobel-palkinnon. 

10) Ammatti siinä kuin muutkin.

Omat syyni hakea lääkikseen ovat tässä:

1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.

Tätä ei oikein osaa paremmin selittää, luulen kuitenkin että jokainen lääkäri/opiskelija voi tämän valita syyksi ainakin jollain tasolla.

4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.

Onhan se mukavaa, että työstä josta (ainakin toivottavasti) pitää saa vielä hyvin rahaakin! Olisihan se vähän hassua, että opiskelisin noin seitsemän vuotta ammattiin josta ei tienaisi enempää kuin kaupan kassalta, vai mitä mieltä olette? 

6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.

Tämä menee mielestäni aika samaan kategoriaan ykkösvaihtoehdon kanssa 

8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin

Tämä on ehkä suurin syy miksi en ole menossa takaisin ammattikouluun nyt kun välivuoteni loppuu! Opiskelin siellä puoli vuotta ja lähes koko ajan pääsäni pyöri ajatus "tämä ei ole minun paikka, kaipaan haasteita, kaipaan lukion matemaattisia aineita, vaikka saan tehdä täällä asioita joilla tiedän olevan merkitystä kaipaan silti jotain enemmän". Ei ehkä ole oikein sanoa sen olleen liian helppoa, sillä jollekkin se varmaan on vaikeaa mutta itselleni siitä puuttui se tietynlainen haaste. 

Täytyykin kirjoitella enemmäm tästä "alan vaihto" ajatuksesta, meinasi tulla muutamaan kohtaan ihan kilometri perusteluja! Olen tosiaan joutunut hieman ehkä liikaakin selittelemään läheisilleni päätöstäni lopettaa ammattikoulu tutkinto kesken, vaikka hyvin työllistävä ammatti olisi jo niin "lähellä", mutta siitä enemmän sitten kun selviydyn pääsykokeesta.

Ihan liian vähän aikaa

Mihin se kaikki aika oikein katosi?  Juurihan vasta mietin, että vielä kolme kuukautta aikaa kokeeseen, nyt se on enää seitsemän päivää. Siis vain vaivaisen yhden viikon päästä minun pitäisi oikeasti osata nämä asiat kunnolla ja loistaa pääsykokeessa saadakseni unelmieni opiskelupaikan, ahdistus nousee päivä päivältä.
Tuntuu, että vaikka kuinka luen ja lasken tehtäviä, en millään opi asioita enempää taikka paremmin. Samanlaisissa tehtävissä aina samat ongelmat ja kompastuskivet.

Töistä on nyt hieman yli viikko kesälomailtu, eli lukulomailtu, ihan hyvin on saanut kyllä luettua, jos ei lasketa muutamaa "vahinko" vapaapäivää, joista poden todella huonoa omaatuntoa. Toisaalta tässä kohtaa myös tuntuu jo siltä, että onko tässä enään mitään järkeä yrittää mitään saada päähän jäämään, kun ne eivät ole viimeisen puolen vuoden aikana sinne jääneet niin miksi jäisivät tämän viimeisen viikon aikana.

Olenkin nyt päättänyt tämän viimeisen viikon ottaa vähän iisimmin, koitan kyllä joka päivä lukea edes hiukan, mutta nautin kuitenkin nyt näistä kesäisistä keleistä! Tänään ja huomenna koitan vielä ymmärtää säteily laskuja ja torstai illan rentoudun pienellä reissulla Helsinkiin kannustamaan Suomi voittoon Tsekistä. Loppu viikon sitten keskityn biologiaan kun se on jäänyt aika paljon kemian ja fysiikan jalkoihin. Tiistaina käyn kokeen tekemässä, mutta ajatukset ovat jo pikku hiljaa siirtyneet ensi vuoden koepäivään. Perjantaina olisi sitten vuorossa biologian pääsykoe, jonka ajattelin myös käydä katsastamassa, vaikka sitä biologiaa ei nyt hirveästi ole tullut luettua.

Kokeiden jälkeen lomailen ja rentoudun täydellisesti ja keräilen voimia ainakin tulosten tulo päivään asti, sen jälkeen katsotaan mitä ensi syksynä tehdään, menenkö kouluun vai luenko entistä kovemmin!
Koitan tulla kokeen jälkeen päivittelemään fiiliksiä ja tuntemuksia miten meni, mutta siihen asti : hirmuisesti tsemppiä kaikille loppurutistukseen!